OTJB vs. DDT?

OTJB:n mystinen kellarivaihe

OTJB:n perustajajäsen Tapani Renkonen muistelee orkesterin perustamista ja sen alkuvaiheita Jazzrytmit lehdessä 6/2005:

- Talossamme Munkkiniemen Puistotie 1:ssä asui kivoja naapureita. Heidän pojillaan oli myös harrastuksena musiikki. Seinän takana Pertti Mustonen puhalsi trumpettia ja 5. kerroksessa asuva Seppo Keskimäki soitti pasuunaa. Pian olimme puuhaamassa orkesteria ja ryhdyimme harjoittelemaan säännöllisesti. Olin kahdeksantoista kun meillä oli koossa seitsemän jäsentä, joka tarvittiin oikeaoppiseen perinteisen jazzin orkesteriin.

- Harjoittelimme Stadionin nuorisotiloissa sunnuntaiaamuisin klo 9. Kuuntelimme huolellisesti vanhojen mestareiden levyjä ja kirjoitimme nuotit itse paperille. Näin OTJB sai alkunsa vuonna 1957. OTJB on nykyisin pisimpään soittanut jazzyhtye Suomessa.

- Tärkein tapahtuma alkuvaiheissa oli esiintyminen Tesvision ohjelmassa "Laiva On Lastattu". Meillä oli siinä oikein roolit; kyllästyneitä miljonäärejä laivan kansituoleissa, soittimet vilttien alla. Joku meistä sanoi sitten "ei tästä hommasta tule mitään, täytyy saada hieman vipinää", otimme torvet vilttien alta ja aloimme soittaa Hight Society´ä.

- Koimme suuren takaiskun, kun pasunistimme Seppo Keskimäki kuoli tapaturmaisesti vuonna 1962. Tuli pitkä henkinen laskukausi. Meillä oli soittokellari Fleminginkadulla, jossa soitimme maan alla kauan aikaa. Osa meistä kyllästyi nuhjaamiseen, muun muassa Pertti Mustonen jätti orkesterin joksikin aikaa

Orkesterin nykyinen puuhamies Jouko Keskimäki kertoo Jazzrytmit lehdessä 6/2007: - Ajanjakso 1962-80 oli mystinen "kellarivaihe" OTJB:n historiassa. Kaikki jazzin harrastajat tiesivät, että bändi oli olemassa, mutta juuri missään sitä ei saanut kuulla. Orkesteria pidettiin kuitenkin erikoisen hyvänä oikean New Orleans -musiikin tekijänä

Vuonna 1957 perustettu Old Time Jazz Band esiintyy säännöllisesti. Storyvillen keikalla elokuussa 2007 mukana olivat, Jouko Keskimäki (vas.), Pertti Mustonen, Seet Jaakola, Pirjo Bergström, Pekka Sarmanto, Tinde Peltoniemi, Pekka Perjo ja Birger Lindström

- Keskustelussa selvisi, että OTJB oli vielä olemassa, mutta he soittelivat lähinnä omaksi ilokseen. Olin juuri niihin aikoihin ostanut Lasipalatsin alennusmyynnistä itselleni pasuunan. Eristykset siten tehtiin ja tutustuttiin Tapanin kanssa uudelleen, ei oltu nähty kahdeksaantoista vuoteen. Kerroin, että minulla oli pasuuna kotona ja olin kiinnostunut soittamisesta.  Tapani pyysi minua mukaan katsomaan bändin harjoituksia Fleminginkadun soittokellariin (Jazzrytmit 6/2007).

OTJB eli siis useita vuosia "mystistä kellarivaihetta" eikä esiintynyt juurikaan julkisesti. Uusi nousu ja näihin päiviin jatkunut säännöllinen keikkailu alkoi 1980 -luvulla, kun Jouko Keskimäki, Harri Aavaharju ja Reine Rimon liittyivät orkesteriin.

- Otimme kunnianhimoiset tavoitteet ja esiintymisten määrää lisättiin. Merkittävin saavutuksemme lienee esiintyminen vuoden 1986 New Orleansin jazzfestivaaleilla, silloin ainoana eurooppalaisena orkesterina. Samalla matkalla teimme LP-levyn paikallisten huippumuusikoiden kanssa. Vuonna 1997 OTJB:llä oli kunnia saada Suomen Jazzliiton myöntämä arvostettu Andania-palkinto, Tapani Renkonen täydentää.

DDT - 50 vuotta yhtä soittoa

Viime syksynä puolivuosisataista taivaltaan juhlineen DDT:n historiikki (DDT Jazzband - instituutio ja legenda, Trad Jazz ry, 2008) kertoo puolestaan orkesterin syntymästä:

- DDT Jazzbandin alias Downtown Dixie Tigersin katsotaan saaneen alkunsa eräänä lokakuisena lauantaipäivänä vuonna 1958. Hankenin ja Kauppakorkeakoulun urheilujoukkueet olivat kokoontuneet vuosittaiseen mittelöönsä Soutustadionille. Silloista kauppatieteiden ylioppilasta Rick Wahlsteiniä pyydettiin organisoimaan brassbändi pitämään tunnelmaa yllä. Näin tapahtuikin.

Historiallisen kokoonpanon miehityksestä ei ole jäljellä dokumentteja. Muistitietojen mukaan siinä soittivat Rick Wahlstein ja Raimo "Papa" Nurmi (I ja II kornetti), Sven Svärd (pasuuna), Dudde Lindelöf (klarinetti), Leif Tallqvist (rummut), Tinde Peltoniemi (banjo), tuntematon saksofonisti ja tuntematon tuubisti. Toinen saksofonisti saattoi olla Tage "Stanley" Lindroos. Tuntemattomia olivat lisäksi bassorummun soittaja ja symbalisti.

Yhtye sai vakituisen harjoituspaikan Hankenin olutkellarista, josta seuraava muistelus: DDT oli illalla kellarissa harjoittelemassa. Soiton äänet kantautuivat yläkertaan, jossa oli käynnissä ulkomaisten stipendiaattien läksiäisilta. DDT:tä pyydettiin esiintymään ja palkkioksi luvattiin olutta niin paljon kuin jaksettaisiin juoda. Bändi soitti ja soiton aikana tuli jano. Kahden tunnin kuluttua juhlan järjestäjät havaitsivat, että bändi oli juonut enemmän olutta kuin yleisö ja tarjoilu lopetettiin kiireesti siihen.

Tunnettu televisiomies Jaakko Jahnukainen järjesti ohjelmasarjan "Nuorta Jazzia" TES-TV:ssä. Tähän ohjelman kutsuttiin vuonna 1959 myös DDT, jolla ei silloin ollut vielä nimeä lainkaan. Jokainen soittajakaveruksista asui Helsingin kantakaupungissa, sen eteläisissä kaupunginosissa -  "alakaupungilla". Tästä Jahnukainen johti nimen "Downtown Dixe Tigers. Nimi muuntui myöhemmin DDT Jazzbandiksi muusikkohuumorin ja tunnetun tuholaismyrkyn ryydittämänä.

Myönteisen julkisuuden ansioista DDT:n työllisyystilanne alkoi näyttää sangen valoisalta. Jazzyhtyeeksi se sai yllättävän paljon keikkoja vaikka elettiinkin rautalankamusiikin valtakautta. Yhtye pyrki nyt syventymään perinteisen jazzin tyylivaatimuksiin yhä enemmän. Soittotaidon karttuessa kehittyi yhtyeen omaleimaisuus tyylisuunnan puitteissa

Mainetta kertyi sen verran, että saatiin His Masters Voice -yhtiöltä levytystarjous. Tarkoituksena oli levyttää Jukka Haaviston sävellys "Posti toi, posti vei". Matkalla studioon tämä partituuri kuitenkin katosi salaperäisellä tavalla. Tilalle soitettiin " A Closer Walk With Thee" sekä Wahlsteinin keksimä versio Isontalon Antista, joka sai nimekseen "Killer Rag".

Tämä levy keikkui 1960 -luvulla jopa pop-listoilla ja saavutti kunnioitettavan jaetun ensimmäisen sijan TV:n levyraadissa. Saavutus oli sitäkin huomattavampi, kun muistetaan, että tuona aikana listoilla ei pyörinyt juuri muuta kuin rautalankamusiikkia. Pienestä kaupallisesta vilkuilusta huolimatta DDT:n tuotos oli selvää jazzia. Nuorten lehdet kirjoittivat bändistä kuten Johnny Liebkindistä tai Dannysta. - Kuuluimme populaarikulttuuriin siinä missä iskelmätähdet, tosin melkoisen kummajaisena, Tinde Peltoniemi muistelee.

Keväällä 1970 kuultiin kummia. DDT sai kutsun EBU:n (European Broadcasting Union) järjestämille jazzfestivaaleille Montreux´iin. Festivaalien kilpailuosaa pidettiin jazzin EM-kisoina. Niihin ottivat osaa yhtyeet kahdeksasta Euroopan maasta. Festivaalit radioitiin yli kolmeenkymmeneen maahan ja kuulijoita arvioitiin olleen noin 15 miljoonaa.

DDT - 50 vuotta yhtä soittoa 2008, Christer ”Santa” Sandell, Pekka Mesimäki, Pentti”Muti” Mutikainen, Nalle Nyman, Rick Wahlstein, Fred Andersson, Thomas ”Tumppi” Rönnholm ja Raimo ”Pelle” Näätänen

Introna oli mahtipontisesti puhallinryhmällä esitetty "Nyt mua vierähän linnasta linnaan...". Tätä tilaisuutta varten harjoiteltiin myös "The Chant", joka sittemmin levytettiin. Itse kilpailussa kävi sitten niin kuin kävi, DDT voitti!

DDT eli kiivainta keikkakauttaan lähes 40 vuotta 1960 -luvulta 1990 -luvulle. Parhaina vuosina oli jopa 200 esiintymistä. Edelleen DDT nousee "lauteille" 30 keikan vuosivauhdilla. Orkesterin historiikin mukaan vuosien varrella Rick Wahlstein on toivottanut yleisönsä tervetulleeksi yli 3000 kertaa.

Tasapeli?

Jos "vanhuuden" kriteerinä käytetään perustamisvuotta, niin vuonna 1957 aloittanut Old Time Jazz Band on tiettävästi Suomen vanhin jazzorkesteri. OTJB soitti ja harjoitteli useita vuosia omaksi ilokseen eikä keikkaillut julkisesti.

Vuotta myöhemmin eli 1958 perustettu DDT Jazzband on sensijaan ollut yhtenäisenä koossa ja  keikkaillut  säännöllisesti yli 50 vuotta. Jos tulosta mitataan tällä mittarilla, niin DDT on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti esiintynyt jazzorkesteri.

Fred Andersson (vas.) OTJB:n klarinetistina vuonna 2007, Tinde Peltoniem ja Pertti Mustonen

Martti Koljonen