Koli
16. - 18.01.2009
Klaipeidan Jazzlaulukilpailu muuttu kansallisesksiUlkomaat | 17.2.2009 |
Ystävän konsertti Kotkan KairossaKonserttiraportit | 16.2.2009 |
Billy Harper soitti omiaanKonserttiraportit | 16.2.2009 |
Kuopio saa oman jazz-festivaalinsaFestivaaliuutiset | 15.2.2009 |
Lill-Jörgen Petersen kuollutUutisotsikot | 15.2.2009 |
SINEQUANONLevyarvostelut | 15.2.2009 |
Ystävä- jazzit LappeenrannassaKonserttiraportit | 14.2.2009 |
Maraton QuintetLevyarvostelut | 14.2.2009 |
Lataa Ilmainen Firefox
Nämä sivut on optimoitu Firefoxille. Koska materiaalimme tulee niin monesta lähteestä niin välillä pääsee läpi sellaista, joka sotkee sivut MS Internet Explorerissa. Pahoittelemme! Tämän takia suosittelemme Firefoxin käyttöä, jossa tämä ja moni muu sivusto näyttää paljon paremmalta. Lataa se klikkaamalla allaolevaa kuvaa ja seuraa ruudulle tulevia ohjeita:
| Nature Boy |
| Seppo Lemponen |
| 14.12.2008 12:39 |
|
Kun ruotsalainen saksofonisti Peter Nordwall jokin viikko sitten Vaasan Doo-Bop- kerhossa soitti kvartetillaan tribuuttikonsertin Dexter Gordonille (1923-1990), valmistauduin tilaisuuteen kuuntelemalla uudelleen Prestige-vinyylin ”The Panther” vuodelta 1970. Sillä on mm. ajankohtainen ja upeasti tulkittu Mel Tormén sävellys ”Christmas Song”.
Down Beat-lehti antoi levylle arviona täydet viisi tähteä, ja Gordonin silloinen kvartetti olikin yksi hänen parhaistaan. Peterin tribuutti ja ”The Panther” palauttivat mieleeni Dexterin kolmen vuorokauden värikkään vierailun Vaasassa kesäkuussa 1971. Tenorisaksofonistilegenda Dexter ”Dex” Gordonia, joka kehitti tyylinsä Coleman Hawkinsin, Lester Youngin ja Charlie Parkerin näkemysten pohjalta ja antoi puolestaan vaikutteita John Coltranelle ja Sonny Rolinsille, oli yksi jazzin eksentrikoista. Hän jos joku oli jazzmuusikon prototyyppi, ja häntä on luonnehdittu monilla lisä- tai lempinimillä. Dexter oli mm. ”Long Tall” tai ”Tower of Power”, jotka viittaavat hänen kookkaaseen, rotevaan olemukseensa ja jyhkeään persoonalliseen saundiinsa. ”King of Cool” kertoo taas hänen suhtautumistavastaan ja asenteistaan. Koska hän osallistui usein jameissa kilpasoittoihin ja haastoi mielellään muut muusikot, erityisesti tenorisaksofonistit, häntä hehkutettiin myös ”tenorifonin gladiaattorina”. Kun Dexter voitti 1971 Down Beatin kriitikkoäänestyksessä tenoristien sarjan, lehden uutisotsikossa käytettiin hänestä määritelmää ”transcontinental tenorist” – hän asui vuorotellen Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Joku kotimainen kirjoittaja viitasi Dexterin arvostukseen kuvailemalla häntä ”jazzin kivijumalaksi”. Mutta muistan, kun hän oli ainakin yhden illan myös aito ”Nature Boy”. Vaasassa pidettiin alkukesästä 1971 kulttuuritapahtuma, jonka järjestämiseen osallistui myös Vaasa Jazz Club. Yhdeksi artistiksi kutsuttiin silloin Kööpenhaminassa asuva Dexter Gordon, jota säestivät mm. Pekkis Sarmanto ja Chrisse Schwindt. Dexille tarvittiin juhlien ajaksi tulkki, henkilökohtainen opas, autonkuljettaja ja roudari, ja jotenkin hommat solahtivat minulle. Pääroolistaan elokuvassa ”Round Midnight” (”Keskiyön soundi”) vuodelta 1985 vanhenevaa ja Pariisissa asuvaa jenkkisaksofonistia, Dale Turneria esittävä Gordon oli jopa Oscar-ehdokkaana. Filmissäkin tuodaan esiin jazzin urbaanisuus, mutta Vaasan reissun viimeisenä iltana ja yönä Dex näytti myös tuntemattomamman puolensa. Kutsuimme hänet päätöskonsertin jälkeen eräälle merenrantahuvilalle saunomaan, uimaan ja pikkukestitykselle. Dex innostui asiasta ja kävi jopa vaihtamassa ”kakkoset” päälleen vaatimattomassa majapaikassaan – erään opiskelija-asuntolan saunan pukuhuoneessa. Illan kuluessa savuisten jazzluolien koluajasta ja ja huippuestradeilla mm. Louis Armstrongin, Lionel Hamptonin ja Miles Davisin ryhmissä soittanut artisti oli kuin kuka tahansa kesälomastaan mökillä nauttiva suomalainen. Pientä seuruettamme hän viihdytti jopa laulamalla kelteisillään laiturilla vilvoitellen. Kun lähdimme aamuyön tunteina takaisin kaupunkiin ja tulimme erään niityn kohdalle, Dex pyysi pysäyttämään auton. Hän kelautui pikku-Datsunistani ulos ja loikki tuoksuvien apiloiden, ruohon ja muiden kukkien keskelle. Varttitunnin hän mönki kasvistossa naama jo tutuksi tulleessa virneessä ja muistutti talven jälkeen ensimmäistä kertaa navetasta laiduntamaan päässyttä sonnia. Se oli unohtumaton näky – aito ”Nature Boy”. |
![]() | Tänään | 190 |
![]() | Eilen | 346 |
![]() | 05.11.2008 lähtien | 310925 |
![]() | Vieraita 33 |