Brothers, Music of Rauhala, Tikanmäki & Vuorinen

Alba, ABCD 254

Amur tuo jumalattoman iso virta Aasiassa, kahden suurvallan rajamailla. Siellä missä ryssän rajavartija on suorassa katsekontaktissa keltanaamaiseen kaimaansa. Syystä eli toisesta bassotaiteilija Rauhala oli säveltänyt oodin Amurille, jonka kaikessa massiivisuudessaan Orpana paahtoi saksofonillaan upeasti kuin Niirasen Pate suuren ja mahtavan aikoinaan kello kuusi Leningradilaisen hotellin käytävällä! Vapise itäinen naapurimmen; maamiinamme ovat vielä paikoillaan ja presidenttimme, siis ylipäällikkömme oiva suunnitelma 12.000 naisen paljaspyllypyllistystorjuntaoperaatiosta kokematta. Huh, huh, kaikkea sitä... Mutta asiaan ja Tammelan hahmotteluun, kakkosraidan rauhaisan kauniiseen balladiointiin. Olotilaan, joka antoi mahdollisuuden täyteen uneen tai tyhjään korvien välykseen. Pianisti Piispasen herkkää äänimaailma, jota Rauhalan basso jymisyttli kasaan, Orpanan yhtyessä sievän voimallisesti tähän herkistelyyn, jonka finaloi Eemil Tikanmäen viulu...
Liekö siankasvattajaministerin kotiseudulta haettiin paratiisia, herran rauhaa, koska seuraavassa todetaan nimiönä katekismuksen tuttu lause: Herra on minun paimeneni...nyt oltiin allekirjoittaneen asteikossa aikalailla alamaissa, vaikka Herrala soittikin hyvän soolon. Mutta liika kauneus, herkkyys ja makeus oli allekirjoittaneelle kuunteluvaiheessa jokseenkin liikaa. Onneksi joku oli älynnyt seuraavaksi vääntää sävellys- ja soittorattaan tangolle. Tai ainakin sen tapaiselle. Orpanan katumuspilli liikkui ajassa, räässä ja falsetissa. Loistokkaan karheana joukkoon tunki myös Lauri Hannun, säröinen kitara. Jees. Toisaalta se ei pelastanut levyn hieman pitkäpiimäista kokonaiskuvaa. Ei vaikka yritinkin ajatella, että asialla ovat hitaat hämäläiset tunnepaloineen.
Ei edes Orpanan The Blue Truth tuonut Earl Bosticmaista sykettä, jota Orpana muistaaklseni aiemmin ruokki runsaalla kädellä. Mutta tuota runsaskätisyyttä onneksi tulkin heti seuraavalla raidalla, kun Anssi Tikanmäen sävellys talutti arvon muusikot Kesärantaan Etelä.Saimaalla. Kohtuullisen reippaan käsipohjauinnin jälkeen noustiin läheisille kallioills unelmoimaan Lumikista ja muista viattomuuksista. Hienoa teknistä unelmointia, mutta taiteellisuudessaan sellaista, että Kaunis Veerakin varmasti olisi kalliot kauempaa kiertänyt.
Plätyn nimikkokappale Brothers oli samaa pateettisen hienoa soitantoa ja haaveilua. Melodisesti kaunista ja rakenteitaansoljuvan harmonista. Jazzin peruspoljento oli jäänyt jonnekin Amurin rantamille, josko sitä ollut tarkoituskaan raahata mukana. Levykokonaisuus sammui Garnd Finaleen tutun värittömästi ja vaatimattoman kauniisti. Sirkustirehtööri Kalle Järnström repisi pelipaitansa, mikäli hänen puolalinen sirkusorkesterinsa moiset sävelet lopuksi töräyttäisi. Showbusiness on showbusiness ja sillä täytyy elää. Tämä levy oli jonkinlainen soittajaherrojen pakkomielle, taiteellinen pläjäys, jonka jälkeen on hyvä kaivaa esiin Earl Bosticit ynnä muut menevämmät jazzit, Ne sellaiset, jotka kuuluvat showbusinekseen.
Siksi suon suopeasti tämän levyn heille. Annan sille myös suopeasti hyvät pisteet omassa sarjassaan. Kuunnelkaa muutkin ja herkistykää. (OR)

Masa Orpana; saxophones, Arto Piispanen; piano, Ville Rauhala; double bass, Simo Laihonen; drums, percussion, Janne Tuomi; drums, percussion, Lauri Hannu: guitars, Eemil Tikanmäki; violin, Juuso Nordlund; electric bass

Recorded at Studio JJ, Tampere, on 13-14 August 2007.
Recording and mixing Juuso Norlund
Mastering Minerva Pappi / Fiinnvox

1 Amur 3:59 (Rauhala, Ville)
2 Sketches of Tammela 11:06 (Rauhala, Ville)
3 Herra on minun paimeneni 3:53 (Vuorinen, Kusti)
4 Herran sanat 7:15 (Vuorinen, Kusti)
5 The Blue Truth 5:37 (Orpana, Masa)
6 Kesäranta Etelä-Saimaalla 6:04 (Tikanmäki, Anssi, arr. Orpana, Piispanen, Rauhala)
7 Lumikki 5:17 (Vuorinen, Kusti)
8 Brothers 3:19 (Rauhala, Ville)
9 Grand Finale 3:23 (Tikanmäki, Anssi, arr. Orpana, Piispanen, Rauhala)

Total 50:20

[back button]