Pyhäinpäivä on perinteisesti koonnut tinkimättömät jazzintoilijat Tampereelle. Loka- marraskuun vaihteeseen osuva ajankohta on erittäin sopiva, sillä kilpailevia tapahtumia ei samanaikaisesti ole. Eikä oikeastaan tarvitse ollakaan, sillä Tampereelta ei oikein voi pois jäädä. Musiikillisesti tinkimätön tarjonta pitää siitä huolen. Nyt 27. kerran pidetty festivaali ei tässä mielessä suurtakaan poikkeusta tehnyt. Saimme nauttia 22 kokoonpanon vetovoimaisista esityksistä. Mukana oli vanhoja legendoja ja uusia nousevia kykyjä. Päällimmäisenä oli vapaa ilmaisu, free jazz, sopivasti afrosoundeilla ja - rytmeillä kuorrutettuna. Suoranaisia pettymyksiä ei mielestäni ollut, mutta kuitenkin sellaiset suuret "starat", kuten Steve Reid ja Tony Allen eivät kuitenkaan olleet mitenkään niin vakuuttavia, mitä ennakkomaininnat antoivat ymmärtää. Miellyttävin yllättäjä mielestäni oli saksofonisti Zim Ngqawanan luotsaama The Zimology Quartet. Suomalaisista ehkä mieleenpainuvin oli Platypus Ensemblen ja Protan String Quartetin yhteinen produktio, mikä oli todella hienon hienoa klassissävytteistä jazzia parhaimmillaan. Suurimman meluinfernaalin takasi Steamboat Switzerland, mutta en tosiaankaan ymmärrä näiden soittajien tarkoitusperiä.

Järjestäjien mukaan konserteissa kävi kaiken kaikkiaan n. 9000 kuulijaa ja iso osa konserteista oli loppuunmyytyjä. Hyvä näin, tupa täynnä, se takaa jatkuvuutta. Uskoisin, että kuulijakunta oli suurimmalta osin hyvin tyytyväistä tarjontaan. Itse ainakin sain sen mitä olin odottanut, miellyttäviä kuunteluelämyksiä reilun jazzhenkisessä porukassa.

Jouko Kirstilä