Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

Siinä kysymyksiä, joka tupsahtivat eteeni Lady Summertime web -sivujemme musiikin eli George Gershwinin sävellyksestä “Summertime” Teosto -maksun myötä.
Kysyin asiaa Teostosta, josta ilmoitettiin, ettemme vapaudukaan tekijänoikeusmaksusta tämän vuoden jälkeen, vaikka George kuolikin 1937, vaan sieltä ilmoitettiin sanatarkasti:

- George Gershwinin kappaleet on rekisteröity yhteisteoksiksi hänen vaimonsa Ira Gershwinin kanssa, joten niiden kanssa menee vielä jonkin aikaa ennen kun ne ovat vapaasti käytettävissä. Ira kuoli 1983. -

Taube ja Toope?

Käsittelin edellisessä pääkirjoituksessani tekijänoikeuden suoja-aikaa Summertime -kappaleelle, koska Georg Gershwinin kuolemasta tulee tänä vuonna kulunneeksi 70 vuotta. Sen pitäisi tarkoittaa sitä, että Ladysummertime.com -nettisivuillamme käyttämä Summertimen suoja-aika päättyisi ja vapautuisimme ensi vuonna nykyiseltä 200 (!) euron vuosimaksulta.
Teosto kertoi, että Georg Gershwinin Summertimen ja muittenkin biisien suhteen on kustantaja lisännyt toiseksi säveltäjäksi Ira Gerschwinin jälkeen päin ja näin on saatu jatkettua ko. kappaleen suoja-aika vuoteen 2053.
Ja Teosto kuulema noudattaa tätä päätöstä kansainvälisten sopimustensa puitteissa.
Siis Teosto noudattaa moista päätöstä, vaikka Suomen laissa on määritelty suoja-ajaksi 70 vuotta säveltäjän kuolemasta. Edelleen laki sanoo, että Suomessa noudatetaan Suomen lakeja. Ja edelleen, ettei moraalista tekijänoikeutta voida siirtää toiselle henkilölle... siksi Teoston toiminta ihmetyttää.

Kysyin asiaa viime lehdessä avoimesti, kuinka on mahdollista, että Teosto tukee moista todellisuudessa laitonta suoja-ajan jatkoa? 

Tukka putkella!

On ehkä liioiteltua rinnastaa otsikko meikäläisen päähän, mutta kuvainnollisesti kuitenkin.
Tätä kevättä voi kuitenkin leikillisesti rinnastaa Reissu-Lasseen eli presidentti Relanderiin, sillä matkoja jazzin ympärillä on riittänyt useamassa maassa. Ja tuon riittoisuuden tulospuolelle voidaan merkitä paksuin kirjaimin vanha sanonta; matkailu avartaa. Ja murtaa ennakkoluuloja sekä oikoo väärin lanseerattuja asioita. Onkin ollut aika surkeaa todeta, kuinka ihmistä on pissitty silmään ja pantu uskomaan aivan vääränlaisia asioita. Myös jazzin suhteen!
Tämän loppukevään matkani suuntautuivat Liettuan Kaunas Jazziin, Romanian Ploiestin ja Sibiun festivaaleille sekä Noorte Jazzartistide Konkurssiin Talinnaan.

Jos metsään haluat mennä nyt, niin mene vaan...

Ja jos näet siellä sammalet myllätyt, niin ei mitään paniikkia, sillä siellä on ilmeisesti jazzaillut urbaani häirikkökarhu, joka saa koko eteläisen maanpuolustus- ja hälytysvalmiuden huippuunsa. Ja median tiukan uutisoinnin myötä sen jälkiä tavataan ainakin 67 eri paikkakunnalla, kunnes urhoolliset rambojoukot nujertavat tämän pelottavan olennon jossain Mäntsälän takametsissa. Kyllä meillä osataan. Eikä peljätä!
Keski-Suomen vastaavassa mallissa ukko istui kannolla ja karhu kävi nuolemassa naamasta Lumenet kiitokseksi, että on saanut saloilla mölkyillä ja sammalia pelmuuttaa. Ja ukkoa pelotti.

Hattulan pappilan apupapin papupata...

Tässä ollaan, minne mennään?

Kädessäsi on tällä hetkellä laskutavasta riippuen järjestysnumeroltaan 88. tai 89. Jazzrytmit -lehti.

Aika mitätön saavutus 14 vuoteen, moni hymähtelee...
En ole pitänyt kirjaa, kuinka monta sivua jokaisessa lehdessä on ollut, mutta 32 sivun keskiarvolla pääsemme 2816 tabloidsivuun. Kun tuo määrä jyvitetään aikakausiformaattiin olette tällä hetkellä lukemassa 5634. sivua.
Osa lukijoista on sitä mieltä, että sisältömme on ollut hyvä. Osan mielestä se ei ole ollut tarpeeksi heidän asiaansa vihkitytynyt. Osan mielestä olemme epäonnistuneet surkeasti. Niin tai näin, olemme kuitenkin ainakin tallentaneet melkoisen määrän suomalaisen jazzin historiaa viime vuosituhannen viimeiseltä vuosikymmeneltä tähän päivään.